Sivut

14.11.2010

Kokkolassa 12.11 ->

Perjantaina 12.11 lähdettiin 18.45 ajelemaan kohti Kokkolaa. Perillä oltiin noin kl. 00.45. Matkaan sisältyi yksi pysähdys Parkanossa.

Matka meni ihan kivasti, ajokeli oli suhteellisen hyvä vaikka vettä tuli lähes koko matkan ajan. Beni oksensi yhden kerran mutta ei sen enempää, onneksi. Se on alkanut takapenkillä matkustaessaan oksentamaan aina kerran jos ajomatkaa on enemmän kuin 2½ tuntia. Parkanossa sitten siistimme peiton ja matka jatkui hyvin. Koirat tekivät tarpeensa ja siitä oli hyvä jatkaa perille saakka.

Perille tullessamme koirat olivat onnensa kukkuloilla. Paikkahan on molemmille jo kovin tuttu ja onhan tämä se Melvinin ainut ja oikea koti. Hetken spurttailun jälkeen isolla pihalla oli aika siirtyä sisälle haistelemaan taas neljän kissan hajuja. Kissatkin ovat Benille kovin tuttuja mutta on se aina yhtä innoissaan niistä kun tietää, että niitä saattaa päästä jahtaamaan mikäli vain juoksujalkaa liikkuvat. Melvin ei kissoista välitä, ne ovat sen kavereita.

Aamulenkit on käyty irrallaan pellolla ja molemmissa koirissa on ihan uutta puhtia. Se hihnan kotiinjättö on kyllä kaikille meille rentouttavaa ja helppoa. Pyrimme silti käymään lyhyen hihnalenkin päivittäin, jottei unohdu että hihnassa täytyy osata kävellä täälläkin.

Tänään olisi vuorossa Benille vielä vähän pidempi metsälenkki ja Melvin saa silläaikaa levätä. Olemme tänään jo käyneet moneen otteeseen ulkoilemassa ja leikkimässä. En viitsi Melviniä ottaa metsälenkille mukaan kun sieltä on pakko kävellä kotiin vaikka iskisi väsy. Luulen muutenkin, että pieni tauko tuosta "pennusta" tekee sen hermoille oikein hyvää :)

Palatkaamme siis kera kuvien hieman myöhemmin!

Over and out.

7.11.2010

Vipeltäjä ja virtapiikki

Otsikon mukaisesti vipeltäjän nimeä kantoi tänään Beni ja Melvin sai kunniamaininnan virtapiikki.

Benin kanssa yritettiin tokoilla hiekkakentällä tänään, mutta kauniin ilman puitteissa aika moni muu asia oli sen mielestä mielenkiintoisempaa, kuten JOS tuosta polulta kohta kävelisi joku tai eihän sitä tiedä, tulisiko joku kohta rapsuttamaan. Eli toisinsanoen vähän fuskaillen suoritti liikkeet ja sen jälkeen olikin kovin valpas kaikkeen muuhun suuntaan kuin kontaktiin. No ei siinä mitään, kyllä näitäkin päiviä täytyy kaikkien onnistumisien sekaan mahtua. Asiahan oli lähinnä aika hellyyttävää enkä antanut sen haitata. Pidettiin sitten lyhyempi sessio ja that's it. :)

Melvin taas sai tänään yksityislenkin aivan ihanan raekuuron keskellä. Rakeita satoi niin ettei meinannut eteensä nähdä, muttei silti lujaa eikä niin isoja, että olisi ottanut kipeää. Se raekuuron ääni oli todella rauhoittava eivätkä ne edes kastelleet. Melvin näytti lähinnä kävelevältä lumipallolta sen jälkeen, mikä myös oli aika suloisen näköistä... Kotimatkalla Melvin sai kuitenkin aivan ihanan virtapiikin ja hyppi ja pomppi tavoitellen remmiä, niinkuin me usein ennen teimme kotiinpaluun aikana. Yhtäkkiä se innostui ja aivan uusi pilke silmäkulmassa hassuttelimme kävelyllä. Siinä se paras ystävä taas oli, omassa elementissään aivan kuten nuorempanakin!